"Jos niin tarvitaan!"
"Se aina vapauttaisi teidät pitämästä antamianne lupauksia!"
"Sinä tahdot vetäytyä pois."
"Minä asetan ehtoni."
"Mutta sinä voit pettää minut, kun olen mennyt."
"Ettekö tekin voi antaa minua ilmi?"
"Niin, sen voin tehdä ja teenkin, jos…"
"Vaikenemme kyllä molemmat."
"Kas, tässä!" sanoi Pernilla rouva ja otti esiin sormuksen; "piilota tämä. Lähetä se minulle, kun sinulla on jotakin ilmoitettavaa, ja minä tulen varmasti."
Anna otti sormuksen ja pani sen pieneen vaatepussiin, jota hän kantoi povellaan. Sen jälkeen jatkoi hän ompelemistaan virkkamatta sanaakaan.