"Kirkossa."
"Näkikö hän teidät?"
"Hän tunsi minut!"
"Saitteko häntä puhutella?"
"Hän ei ollut yksin!"
"Mutta hänen pitäisi keksiä joku keino."
"Jollei se ole hänelle aivan mahdotonta, keksii hän kyllä sen."
Seuraavana aamuna oli Esbjörn jälleen omenankorjuussa, ja Märta Sparre tuli noutamaan veroaan. Hänen eteensä putosi neljätoista kappaletta. "Täältä puuttuu kaksi!" sanoi hän. "Tiedättehän, että meitä on kahdeksan."
"Vainajat eivät syö!"
"Mutta eihän hän ole kuollut!"