"Hän oli kuollut vain hetkinen sitten."
"Tunsitteko hänet heti?"
"En, hän oli vain nahkaa ja luuta."
"Onko hän tappanut hänet nälkään?"
"Siltä näyttää!"
"Kirous hänelle!"
"En tuntenut, kuten sanottu, heti vainajaa, mutta kannoin taakkani leiriin saadakseni sen lasketuksi vihittyyn maahan. Pyhänhengentalolta kutsuttiin muutamia palvelijattaria pesemään vainajaa ja panemaan hänet kirstuun. He jättivät minulle kaksi kirjettä, jotka hänellä olivat olleet povellaan. Niissä luki: 'Rouva Bontille!' Silloin tunsin hänet. Niin, tosiaankin se oli hän, mutta kuinka muuttuneena! Hänet haudattiin pieneen kirkkotarhaan ja minä toimitin pienet maahanpaniaiset."
"Johannes!" Piispa nojasi häneen, ja vanha mies itki kuin lapsi.
"Keneltä kirjeet olivat?"
"Herra Kustaa Trollelta."