"Sattumalta kerran Vadstenan."
"Hän se on!"
"Kuka hän?"
"Henkilö, jota olen kauan etsinyt; hän on paennut luostarista."
"Arvasin sen!"
"Tiedättekö mihin hän lähti?"
"Hän ei tiennyt sitä itsekään. Hänen kassansa laita oli huonosti, ja punastuen, enemmän hämillään kuin lahja ansaitsi, otti hän vastaan pienen raha-avun."
"Teidän ei olisi pitänyt antaa hänelle mitään."
"Hän otti sen ainoastaan lainana."
"Toivoisin tietäväni, mistä löytäisin hänet."