"Kiitos!"
Kaarina pani pois pikarin.
"Missä on Kristina rouva?"
"Tahdotteko, että menen häntä noutamaan?"
"Ei vielä! Täällä on niin pimeä!"
Kaarina veti syrjään raskaat uutimet, ja nyt virtaili huhtikuun päiväpaiste huoneeseen.
Mutta silloin sattuivat Kirsti rouvan silmät Kaarinaan, ja niistä loisti hämmästys ja kauhu.
"Mikä teitä vaivaa?" huudahti Kaarina pelästyneenä.
"Mene, mene?" Ja hän pani kädet silmilleen.
Mutta Kaarina ei ollut halukas menemään.