"Ei täällä, mutta Tanskassa."
"Niin, niin, siellä tahdon kantaa tätä kallisarvoista koristetta! Ah, kunpa jo olisin siellä!"
"Mutta kiitä minua silloin?"
Nyt ei puhuttu mitään, mutta hiki helmeili Turon otsalla, hänen täytyi purra hampaitaan yhteen voidakseen olla huutamatta, ja hän tarvitsi kaiken lujan tahdonvoimansa, jottei syöksähtänyt sisään ottaakseen molemmat rikolliset hengiltä.
Mutta kuitenkaan ei hän liikahtanut paikaltaan.
"Kuului aivan kuin huokaus!" kuiskasi Outi ja tempautui rakastajansa käsivarsilta.
"Täällä ei ole ketään, kuten hyvin näet."
Toukokuun yö oli kyllin valoisa, että saattoi erottaa kaikki esineet huoneessa.
"Minua pelottaa!"
"Mikä?"