"Ah, eipä juuri mitään."
"Oletko sairas?"
"En tietääkseni!"
"Onko jotakin tapahtunut?"
"Näkyykö se naamastani?"
"Kyllä! Et ole sama tänään kuin eilen, sen täytyy olla jotakin hirveää!"
"Niin se onkin!"
Anna meni hänen luokseen ja pani kätensä hänen olalleen. "Sano minulle kaikki!" virkkoi hän lempeästi.
Turo loi nopean katseen häneen, mutta se osanotto, joka loisti jalon naisen silmistä, näytti tekevän hänelle enemmän kipeää kuin hyvää, ja hän vetäytyi arasti loitommalle sanoen: "Outi!"
Anna rouva viittasi ikäänkuin varoittaen ylöspäin.