"Soisipa Jumala, että hourisin!"
"Se ei voi olla totta!"
"Ja kuitenkin se on!"
Ja nyt kertoi Turo niin lievin sanoin kuin mahdollista, mitä me jo tiedämme.
Anna Bjelke tiesi tuskin, uskoiko omia korviaan. Turo jätti hänelle niin juhlasalin kuin sisemmänkin huoneen avaimet.
"Ethän ole puhunut tästä asiasta kenellekään muille kuin minulle?" kysyi Anna rouva.
"En suinkaan."
"Sitten saat olla ainoa uskottuni."
"Yhdellä ehdolla!"
"No?"