"Muistanenhan tuon!"
"Sinä et voinut elää ilman häntä."
"En voi sitä nytkään!"
"Ota sitten hänet huostaasi, kuin olisi hän osa sinusta, korjaa mitä minä olen lyönyt laimin; sellainen rakkaus kuin sinun voi kaiken mitä vain vakavasti tahtoo."
"Hän on pirun juonia täynnään!"
"Aja sitten ne ulos; valloita rakkaudellasi hänen sydämensä."
Turon kasvot hieman kirkastuivat: "Saanko viedä hänet mukanani kotiin?"
"Tietysti saat, ensi laivalla."
Turo vaikeni kotvan. "Minun aikeeni oli", sanoi hän, "panna heidät molemmat pieneen veneeseen; minä itse olisin ollut soutumies; kun olisimme päässeet loitommalle vesille, olisin ensin näyttänyt heille pientä ruutinassakkaa mukanani. Sitten olisin iskenyt tulta ja leikkinyt heidän kanssaan hetkisen, kuten kissa hiiren kanssa, kunnes lopulta…"
"He olisivat sen estäneet!" huudahti Anna väristen.