"Pikemmin kuulostaa hän aikovan taivuttaa niskamme tanskalaisen ikeen alle", huusi muuan taalalainen.
"Sellainen ei ole hänen tapaistaan."
"Hän, tanskalaisten tulisin vihamies!"
"Niin, niin, minä tappelin hänen johdollaan Itä-Göötanmaalla."
"Olisittepas kuulleet, kun hän puhui Lyypekissä!"
"Minun isäukkoni oli mukana Kalmarissa, kun Hannu kuningas hirtätti joka toisen porvarin, mutta silloin tuli piispa, ja koko tanskalaisjoukkue lähti tiehensä, ja niin puhui hän talonpojille, kuinka heidän oli taisteltava viimeiseen mieheen, ja hän sanoi sumeilematta antavansa henkensä Ruotsin puolesta, ja niin hurrattiin oikein hartiavoimin urhoolliselle piispalle."
"Hurratkaamme hänelle!"
Ja he hurrasivat minkä jaksoivat, ja turhaan koetti hän saada suunvuoroa; hänen täytyi kuulla loppumattomiin omia urotöitään; ne pistivät kuin terävät okaat hänen sydämeensä, mutta peräytyä hän ei tahtonut.
Hän odotti, kunnes myrsky oli ehtinyt hieman laantua ja huusi sitten:
"Tahdotteko kuulla minua?"
"Kyllä, kyllä!" huudettiin kaikilta tahoilta.