Taivallusta jatkettiin luostaripihan poikki, mutta kun he tällöin sivuuttivat keittiön, tuntui sieltä lemahdus raa'asta kalasta. Erasmus vetäisi äkkiä vahvasti hajuvedelle lemuavan nenäliinansa ja painoi sen nenäänsä vasten rientäessään eteenpäin.
Vasta Kustaa herran kamariin saavuttuaan otti hän sen pois virkkaen: "En siedä minkään raa'an näköä tai hajua, en henkisessä enkä ruumiillisessa merkityksessä."
"Sentähden kai, ettei se ole vielä saanut eikä kadottanut kauneudenleimaa; eikös niin?"
"Oikein arvattu!"
"Ettekö tahdo huuhtoa raa'an kalan muiston pois pullollisella oikeaa falernoa?"
"En juo koskaan muuta kuin mietoja ranskalaisia viinejä", vastasi
Erasmus torjuen ja otti esiin paperin, jota hän kantoi povellaan.
"Ah, häväistyskirjoitus on siinä?"
"Sellaisen nimityksen antaa sille ainoastaan se, johon se sattuu, muulle maailmalle on se totuuden kuvastin, joka paljastaa viheliäisyyden."
"Kiihotatte uteliaisuuttani."
"Tyydytän sen heti!" Tohtori avasi paperin, pyyhkäisi sitä kädellään ilmeisellä mielihyvällä ja luki siitä: