Vasta seuraavana päivänä puolipäivän aikaan tuli hän jotakuinkin tolkulleen. Päättäen hymyilevistä kasvoista, joilla arkkipiispa otti maisterin vastaan, ei hänen armonsa näyttänyt panevan tapausta kovinkaan pahakseen. Muutaman minuutin kuluttua istuivat he rinnatusten tuttavallisesti keskustellen.
"Sigbrit rouvasta tuuma on lähtöisin…"
"Millainen se on?"
"Hän vihaa aatelia!"
"Olen kuullut sen."
"Se on kuningasvallan tiellä ja on sentähden tuhottava sukupuuttoon."
"Minkä nojalla?"
"Heitä on syytettävä!"
"Kenen?"
"Teidän armonne!"