"Mariefredissä!"
"Isä, oliko hän ennallaan?"
"Iloinen ja onnellinen!"
"Niin minäkin olen, tuhansin kerroin enemmän kuin voin kuvailla!
Kuinka voinkaan oikein kiittää ja ylistää!"
"Älä rakenna ilolle!"
"Ei, se on totta!"
Pian valtasi Kaarinan halu vaalia vanhaa miestä. Hän taivutti tämän juomaan pikarin viiniä, asetti tyynyn hänen päänsä alle ja pyysi hartaasti häntä lepäämään.
Keskiviikko, marraskuun 7 päivä oli käsissä. Tänä muistorikkaana päivänä kutsuttiin Odensen piispa ensiksi herransa ja kuninkaansa luo.
"Oletko tavannut Didrikiä?" kysyi tämä.
"En, teidän armonne."