"Nimeni olen kirjoittanut omalla kädelläni", sanoi hän, "vapaasta tahdostani ja täydestä vakaumuksestani!"
"Herra Eskil Niilonpoika (Baner)!"
"Minä tein kuten muutkin", sanoi hän, "ja kirjoitin alle!"
"Herra Magnus Gren!"
Kuuluvalla äänellä sanoi hän: "Allekirjoituksellani olen tahtonut ilmaista, että herra Kustaa Trolle on arvoton, ei ainoastaan arkkipiispan virkaan, vaan mihin virkaan tahansa tässä maassa. Kiitän teidän armoanne siitä, että olen saanut tilaisuuden avoimesti lausua tämän mielipiteeni."
Kustaa Trolle seisoi liikkumatonna, mutta hän karahti punaiseksi.
"Piispa Brask Linköpingistä!"
Hän astui esiin reippaasti ja näköjään pelottomasti. "Pelastin sillä kertaa ainoastaan henkeni", sanoi hän. "Nyt nähdään, viekö se, mitä silloin tein, nytkin samaan tulokseen!" Sen jälkeen otti hän pienen veitsen, avasi sillä vahasuojuksen sinettinsä päältä ja veti esiin hienon, kääröön kierretyn paperiliuskareen, jonka antoi kumartaen kuninkaalleen.
Tämä avasi sen ja luki:
"Siihen pakotettuna."