"Trollet ovat tanskalaisia!"
"Stäket on revittävä maahan!"
"Tahdomme kernaasti auttaa."
"Kiitos, rakkaat, uskolliset ystävät!" vastasi nuori valtionhoitaja. "Tiedän kyllä, ettette petä minua ettekä isänmaata, kun tulee tosi eteen."
Sten herran luottavainen esiintyminen oli herättänyt vastaavaa luottamusta, sentähden ei hän kohdannutkaan mitään vastarintaa. Arkkipiispan puoluelaiset vetäytyivät arastellen syrjään, ja kun Teljen kokous oli päättynyt ja herrat lähtivät omilleen, oli valtionhoitajalla useimmat heistä puolellaan.
Sten herra palasi Tukholmaan, hän kiitti Jumalaa saavuttamistaan voitoista ja toivoi, että voittaisi siten ilman miekaniskua kaikki vastustajansa; mitä vihollisiin tuli, tiesi hän kyllä, että sota ja vaino oli tulossa.
* * * * *
Esbjörnin tiedonannot olivat kuin sinettinä niille huhuille, joita yleensä oli liikkeessä; tämä uskollinen palvelija ei ollut vielä palannut kotiin, ja oli luultavaa, että hän teki parhaallaan tiedusteluja.
Valtaneuvoston kesken neuvoteltiin, mihin oli ryhdyttävä arkkipiispaa vastaan, mutta tällä oli neuvosten joukossa useita ystäviä, ja he yhtyivät siihen mielipiteeseen, että ankaroita toimenpiteitä oli viivytettävä niin kauan kuin mahdollista, ja Sten herra taipui toistaiseksi siihen.
Varhain eräänä aamuna herätti hänet rähjäinen olento, joka ilmoittamatta astui sisään.