"Paha, jos niin on; en ole mikään Martti Lutherin ihailija; filosofia on vapauttanut minut tuosta mystillisestä uskosta, joka käsittää uskonnon oman minuutensa ja sen johdon luovuttamiseksi Jumalalle. Minusta on siveellisyys ja kaunotiede oikea tie taivaaseen."
"Mutta varsinainen kansa tuntee sitä yhtä vähän kuin pystyy sitä kulkemaankaan; samoinkuin luontokappaleet kurittomina ruumiillisilla voimillaan pääsisivät herroiksemme, niin orjatkin pääsisivät paljoutensa avulla, jollemme ymmärtäisi sitoa niitä henkisiä voimia, jotka, vaikkakin nukkuvina, epäilemättä ovat heihin kätketyt."
"Puhutte vakaumuksen varmuudella!"
"Ja kokemuksen! Omassa maassani ovat juurtuneet juuri ne aatteet, joita puollatte. Valtionhoitajat ovat koettaneet muodostaa kansanvallan aatelistoa vastaan; kuinka hyvin he ovat siinä onnistuneet, todistaa se, että Ruotsin suurmiesten pontevasta vastarinnasta huolimatta kansa teki yhdeksäntoistavuotiaan Sten Sturen maan päämieheksi!"
"Sehän on suurta!" sanoi Erasmus ihaillen.
"Se vie talonpoikaishallitukseen, herrasluokan sortoon."
"Ja olisi siten sivistyksen surma?"
"Niin, tietysti!"
"Se nyt ei ole niin sanomatta selvää, mutta tunnustan sentään, että kaikki nuo henkiset sairaudet, jotka ilmenevät ruoskijaretkissä ja tanssitaudeissa, näyttävät minusta todistavan tympäisevää tietämättömyyttä ja sielun raakuutta."
"He tekevät vastarintaa roomalaiselle istuimelle."