"Vääryyttä?"… nuori rouva punastui syvästi.
"Et tahtonut ensin tunnustaa, että tunsit miehen."
"En tuntenutkaan."
"Mutta sitten muistelit…"
"Että kenties olen nähnyt hänet; en ole siitä suinkaan varma."
"Huomisessa kuulustelussa pääsen sen kyllä tietämään. Tahdotko olla läsnä?"
"Jos toivotte sitä."
"En, Gunilla; toivon ainoastaan, että luottamuksesi minuun on luja ja järkähtämätön."
"Sellaista luottamusta ei teillä ole minuun!"
"Mitä tarkoitat?"