"Mutta eikö pitäisi…"
"Kun olen puhunut muorin puolesta, tahdon sanoa omankin sanani! Liian paljot myönnytykset eivät käy laatuun; antaa hänen uskoa, että enimmän on rikkonut hän, siitä koituu hänelle hyvää läpi elämän."
"Tehkää sitten kuten itse tahdotte, rakas isä", sanoi ritari, "odotan teitä täällä".
Sakko oli melkein vapaasta tahdostaan ruvennut vanhuksen oppaaksi, ja laskien kätensä pojan päälaelle antoi hän tämän taluttaa itsensä naisparvelle.
Katarina koetti turhaan taivuttaa Gunillaa pukeutumaan toiseen pukuun.
"Ei", vastasi hän, "kannan tätä niin kauan kuin elän!"
Samassa astui vanha pappi sisään, ja hän juoksi häntä vastaan, lankesi hänen jalkoihinsa ja valeli hänen kätensä kyynelillään.
"Te tulette minun, syntisraukan luo!" vaikeroi hän.
"Silloin kulen Herrani asioilla!" vastasi pappi ja nosti hänet pystyyn.
"Antaako Hän minulle milloinkaan anteeksi?"