"Ja minun kauttani oman koroituksensa! Sinä tahdot paremman läänityksen kuin Ahvenanmaan, vaikket ole vielä osoittanut voivasi pitää huolta tästäkään. Pietari veli ei kai ole hänkään tyytyväinen siihen, että on ainoastaan valtaneuvos. Sitä paitsi toivotte te molemmat saavuttavanne suuren vaikutusvallan, ja sentähden olisi minun kiisteltävä Svante herran kanssa korkeammasta vallasta."
"Jos se vapaaehtoisesti annettaisiin sinulle…?"
"Hänet tuntee ja tunnustaa koko kansa; ketkä antaisivat sen silloin minulle?"
"Vertaisesi."
"Jotka ovat nyt jo hänet valinneet! Sano minulle, Sten, kenen asioilla liikut?"
"Minäkö? En kenenkään!"
"Haluaisin tietää, kuka tämä 'ei kenkään' on."
Sten herra karahti punaiseksi. "Teet minulle suuren vääryyden!" änkytti hän.
"Toivotaan niin! Kuules, mitä sanon! Ruotsia hallitsee ja vallitsee herra Svante Niilonpoika, Suomea hallitsen minä! Yli meren ojennamme veljenkäden toisillemme avuksi ja tueksi; jos eripuraisuus ja kateus kohottaisi päätänsä siellä emämaassa, voisi kyllä käydä niin, että minäkin sekaannun leikkiin, mutta ainoastaan tukeakseni valtionhoitajaa."
"Olet hänen ystävänsä?"