Märta katsoi hänen leimuaviin silmiinsä. "Minä pelkään teitä", sanoi hän väristen.
"Hyvä, että ainoastaan pelkäät! Jos olisit sanonut minua inhoavasi, et siitä olisi saanut ainoastaan sinä kärsiä rangaistusta, vaan koko sukusi." Vieras tarttui lujasti Märtan käteen. "Katso vielä kerran minuun ihmeellisillä silmilläsi, suo minun niistä nähdä vastarakkauden kipinäkään, ja minä tahdon olla sinulle lempeä herra."
"Menkää, menkää! Joku tulee."
"Sanotko sen huolehtien minusta vai itsestäsi?"
"Molemmista."
"Ota ensin tämä sormus."
"En, en!"
"Panen sen linnun kaulaan."
"Kuolleella linnulla ei ole minulle mitään arvoa."
"Vastaväitteet pois; ota se!"