"Sen parempi."
"Mutta en ole vielä kosinut."
"Tehkää se sitten."
"Ettekö luule, että hän antaa minulle kieltävän vastauksen?" kysyi nuori mies innokkaasti ja tarttui uudestaan neidon käteen.
Neito katsoi häneen. "Ei, jos hänen sydämensä on vapaa. Sanokaa minulle, oletteko veljeenne?"
"Hän voi väliin olla paljon iloisempi, mutta myöskin paljon synkempi mieleltään kuin minä."
"Jos voisin, niin naittaisin teidät molemmat; silloin tulisi jälleen iloa Göksholmaan."
Herra Niilo Ragvaldinpojan saapuminen teki lopun keskustelusta; nopea silmäys, jonka hän heitti nuoriin, ei selittänyt hänelle mitään.
"No, Åke herra, tahdotteko tulla mukaan?" kysyi hän.
Tämä nousi, melkolailla tyytymätönnä siitä, että hänet oli keskeytetty juuri ratkaisevana hetkenä.