"Viekää nyt minut hänen luoksensa", sanoi hän sen jälkeen.
"Tulitte siis kuitenkin, neitsyt", sanoi Åke hänet nähdessään. "Odotin, että oma onnenne olisi tehnyt teidät tunteettomaksi sille tuskalle, jota minä kärsin."
"Jos voisin sen tehdä, tahtoisin olla teidän sijassanne."
"Nyt en ymmärrä teitä."
"Ettekö ole ennen puhunut minulle ennustuksen voimasta; epäilemättä juuri sen vaikutuksesta luulin teidän jo olevan sidotun. Sanoitte olevan korkeimman toivomuksenne, että veljennekin joutuisi kihloihin, ja ajattelin teitä ojentaessani käteni."
"Kaikki pyhimykset, minä siis olen…"
"Siltä näyttää."
"Märta, rakastatko minua?"
"Sitä en tiedä."
"Tuntisin itseni vähemmän onnettomaksi, jos tietäisin, että sydämesi oli minun."