"Miksi ette ole kymmentä vuotta vanhempi!" huudahti Niilo herra ihaillen. "Mikä mainio valtionhoitaja teistä tulisikaan!"
"Tehkää isästäni se!"
"Erik herrasta?" huudahti Niilo Gedda vilpittömällä kummastuksella ja kääntyi häneen.
Erik Trollen hapset olivat harmaantuneet sen jälkeen kuin hänet viimeksi näimme, mutta hän tahtoi yhä näyttää nuorelta ja käytti siihen kaikki tunnetut keinot. Hänen ensimäinen vaimonsa piti häntä talutusnuorassaan, toinen vaimo ja poika taluttivat häntä kumpikin puolestaan; poloista miestä vedettiin milloin oikealle, milloin vasemmalle. Vastoin tavallisuutta vetivät molemmat tällä kertaa yhtä köyttä, ja sentähden vastasi Erik herra jommoisellakin helppoudella, vaikka samalla hämillään:
"Emäntäni ja Kustaa tahtovat sitä molemmat."
"Ja te itse?"
"Minä!"
"Ajatelkaa vaivoja, vastuunalaisuutta."
"Isäni on maan oppineimpia miehiä."
"Mutta tähän vaaditaan paljon muutakin."