"Luuletteko, etten tunne teitä ja osaa lukea ajatuksianne, niin pahoja kuin hyviäkin?"
"Nyt pidät sinä enemmän Stenistä kuin meistä."
"Niin teenkin!"
"Minua haluttaisi lyödä hänet kuoliaaksi."
"Samoin kuin kavala Tanskan kuningas teki isällemme?" kysyi Kristina.
Alf kalpeni. "Älä puhu siitä!" sanoi hän.
"Älä sitten sano, että tahdot olla hänen tapaisensa."
"Mutta, Kristina", virkkoi Knut. "Eikö sinusta tunnu, että olemme täällä aivan kuin armoilla?"
"Se ei ole koskaan johtunut mieleeni."
"Olemme menettäneet perintömme."