"Ettekö te voi kuvitella tekevänne hänelle sellaista?" kysyi tyttö ilvehtien.
"Pidät meitä piloinasi!"
"Sen siedättekin, mutta asia on kuten sanoin. Hän on tuhat kertaa parempi kuin te."
"Siitä ei puhettakaan!"
"Ei syntyperältään, siinä voimme kyllä vetää vertoja hänelle, vaan mielenlaatuunsa, ritarillisiin tapoihinsa ja velvollisuudentuntoonsa nähden on hän teitä paljon korkeammalla."
Tätä eivät veljekset suinkaan tahtoneet myöntää, ja niin päättyi riita kuten tavallista — tuloksitta.
Knut ja Alf olivat yhtä poikaa kuten ennenkin. Sten vietti edelleen vapaahetkiään äitipuolensa ja sisarensa kanssa — sillä hän sanoi Kristinaa sisarekseen. Täten joutui hän yksiin myös niiden oppineiden miesten kanssa, joita Märta rouva usein kutsui hoviin. Ei siksi, että hänen mielensä tai ajatuksensa olisivat palaneet tähän suuntaan, mutta hän tiesi, että se suojelus, jota vallanpitäjät osoittavat sivistykselle ja taiteille, heittää loisteensa heihin takaisin. Oppineisuutensa tähden arvossapidetty astronomi, Pietari maisteri, oli tervetullut vieras Tukholman linnassa. Hän toi kerran, Märta rouvan suostumuksella, mukanaan erään nuoren ylioppilaan, Olavi Juhananpojan. Tämä oli opiskellut Upsalan korkeakoulussa ja saavuttanut siellä suurta tunnustusta. Nuori Sten kuunteli vilkkaalla harrastuksella heidän keskusteluaan, ja Pietari maisteri kertoi pyytäneensä arkkipiispalta lupaa pitää muutamia luentoja tähtitaivaasta ja sen ihmeistä, mutta ei ollut vielä saanut sitä. Silloin sanoi Sten tahtovansa puhua hänen puolestaan Svante herralle, ja tämä kyllä puhuisi hänen armolleen.
Kun sitten Pietari maisteri kertoi, kuinka tähdet tulevat, katoavat ja palaavat jälleen, kuinka ne risteilevät keskenään, väliin pirstautuvat ja räjähtävät kappaleiksi, kuuntelivat hänen kuulijansa jännitetyllä mielenkiinnolla, eikä tarvinnut kaukaa hakea kysymystä: "Emmekö me ihmiset ole missään yhteydessä niihin?"
"Voiko siitä olla epäilystäkään!" huudahti maisteri. "Ei ainoastaan se tähtikuva, jonka alla olemme syntyneet, vaan niiden yhtymät keskenään tehdessään kiertokulkuaan, ne esteet, joita ne kohtaavat tiellään, kaikki vaikuttaa elämää tai kuolemaa, onnea tai onnettomuutta, iloa tai surua!"
Nämä luennot herättivät mitä vilkkainta harrastusta; hovin naiset ja herrat eivät puhuneet mistään muusta, ja Pietari maisteri, joka ei juuri tahtonut esiintyä tähtienselittäjänä, pakoitettiin väkisinkin ennustamaan tähdistä, koskei tähtitiedettä voitu vielä siitä eroittaa.