"Onko teidän armollanne mitään erityistä syytä tähän ankaraan syytökseen?"
"Luuletteko te minun, kirkon pään, voivan kylmäverisesti nähdä, että muuan maan piispoista antautuu hurjien soturijoukkojen johtajaksi ja seurustelee sotamiesten, torpparien ja renkien kanssa?"
"Piispa Kettil ei arastellut vetää sotisopaa messupaidan ylle, ja teidän armonne edeltäjä…"
"Tiedän, tiedän!" Ja kunnianarvoisa isä viittilöi torjuvasti molemmilla käsillään. "Mutta heidät sai siihen pakoittava hätä, kumpikaan ei tehnyt sotaa ammatikseen."
"Juuri pakoittava hätä sai tohtori Hemming Gaddin tarttumaan miekkaan. Epäilen suuresti, onko maalla uskollisempaa, uhrautuvampaa ystävää ja puolustajaa."
"Minulle ja kaikille kirkon isille on hän kauhistus!" huudahti arkkipiispa.
"Minua surettaa sitä kuulla."
"Piispoilta ja muilta herran palvelijoilta olen saanut kirjeitä, joissa he pyytävät minua säästämään heitä kanssakäymisestä tohtori Hemmingin kanssa tai hänen alaisuudestaan. He tulevat saastutetuksi yhteydestä hänen kanssaan, kirkon ja maan ikuiseksi häviöksi."
"Mistä häntä sitten syytetään?"
Kunnianarvoisa isä hypähti pystyyn ja meni melkein uhkaavana ritaria vastaan.