"Kas tuossa, ottakaa kaikki tyyni!" Ja hän heitti sormukset, koristeet, neulat, helmet ja muut kalleudet hajalleen pöydälle. Maisteri kokosi ne kaikki ahnaasti. Silloin hän huomasi esineen, joka sai hänen silmänsä laajenemaan, hänen kalpeat poskensa punehtumaan. Hänen kurkkuaan kuristi, ja hän sai vaivoin sanotuksi:
"Tämä sormus?"
"Se ei kuulu toisten joukkoon. Antakaa tänne!"
"Mistä olette sen saanut?"
"Ostin sen matkalla tänne. Se oli luultavasti otettu nuorelta mieheltä, jonka sitten näin makaavan kuolleena tiellä."
"Se on kuulunut minulle!"
"Teille?"
"Kaikki nämä muut ovat minulle yhdentekeviä, kun saan pitää vain sen!" huudahti maisteri kiihkeästi.
"Onko se sitten niin suuriarvoinen?"
"Ainoastaan minulle!"