"Åke Hannunpoika!"
"Mitä, te elätte!" huudahti Akseli herra niin ujostelemattomalla äänellä, ettei se lainkaan osoittanut hänen toivovan päinvastaista.
"Niin, luvallanne!"
"Sen kyllä saatte elääksenne niin kauan kuin mahdollista! Tosin tiedän, että olette Tanskan kauhu, mutta olen kuullut teistä myös niin monta ritarillista piirrettä, että ne ovat herättäneet ihailuni ja kunnioitukseni. Pitäisin suurena kunnianani, jos tahtoisitte ojentaa minulle kätenne."
"Mielihyvällä! Olette varmaankin sangen nuori?"
"Kylliksi vanha osatakseni pitää arvossa niiden ansioita, jotka ovat minua paljon korkeammalla."
"Olette oppinut sovittelemaan sanojanne!"
"Ne ilmaisevat ajatuksiani."
"Viihdytte kai hyvin täällä?"
"Liiankin hyvin!"