"Kyllä, sen tahdon!" vastasi Rikissa varmasti. Kristina vei hänet mukanaan, ja Märta rouvalle kertoi Rikissa mitä tiesi aiotusta kapinasta ja sen tarkoituksesta; mutta se nyt oli vain hänen sattumalta kuulemaansa tai arvailemaansa.
"Olisiko herra Pietari Turenpoika tiennyt tämän eikä ilmoittanut siitä minulle?" sanoi Märta rouva epäillen.
"Akseli Årstan herra se…"
"Tietääkö sen hänkin?" puuskahti Kristina.
"Hän kertoi siitä Pietari herralle ja jalolle ritarille, herra Åke
Hannunpojalle."
"Åke Hannunpojalle! Onko hän täällä kaupungissa?"
"On, jalo rouva!"
"Sinullapa on merkillisiä uutisia, tyttö. Tahdon heti lähettää noutamaan Pietari herraa, hän on ainoa, joka voi antaa valoa tähän asiaan."
Mutta kun molemmat tytöt olivat jääneet kahden, heitti Rikissa pois kaiken umpimielisyyden. Hän kertoi, kuinka hän päivä päivältä oli yhä enemmän kiintynyt Olaviin, mutta hän ei ollut ymmärtänyt sitä ennenkuin saatuaan tiedon, että nuoren miehen sydän kuului toiselle.
"Kenelle niin?" kysyi Kristina.