"Oletko yksin?"
"Tule katsomaan!"
Mitä Rikissa oli edellyttänyt, tapahtui nyt. David maisteri nousi portaita ylös ja valaisi pihalle, ja kun siellä ei näkynyt ketään, meni hän nopeasti jälleen alas ja sanoi kiihkeästi: "Seuraa minua, Rikissa!"
"Mitä, sinä et kanna minua käsivarsillasi! Ja sitäkö sinä sanot rakkaudeksi?"
"Itsepäinen, uhmaileva tyttö!" David juoksi ylös jälleen ja sieppasi hänet syliinsä.
Rikissa kietoi käsivartensa hänen kaulaansa: "Nyt olen sinun!" huusi hän. "En päästä sinua enää!"
"Tännepäin, tännepäin!"
Åke Hannunpoika syöksyi esiin, hänen seuraajansa huutelivat tovereitaan.
"Petturi!" ähkyi David ja koetti vapautua tytön käsivarsista.
Mutta tämä kiertyi lujasti kiinni häneen. Silloin heittäytyi David rentonaan alaspäin ja molemmat kierivät kellariin. Lamppu sammui. Tuli aivan pimeä.