Mutta Åke huomasi hänen takanaan tulenvaloa. Siellä oli siis ovi, jonka kautta hän aikoi päästä pakoon.
Nopeasti kuin ajatus heittäytyi ritari maahan pitkäkseen, ja erään hänen miehensä taistellessa riisuakseen Davidilta aseet tarttui hän tämän toiseen jalkaan ja vetäisi miekkosen kumoon. Tällöin aukeni ovi sepposen selälleen ja siitä näkyi pitkulainen huone, joka oli ylemmän kellarin alla, mutta siihen oli laitettu muutamia aukkoja, joista soihtujen loimo saattoi langeta sisälle. Kaatuessaan päästi David kamalan parahduksen. Hänen oma puukkonsa oli sattunut keskelle hänen rintaansa.
"Nostakaa hänet ylös", käski ritari, "ja sitokaa hänen haavansa!"
Hän riensi takaisin Rikissan luo.
Tämä istui pystyällään, nojaten seinää vasten, ja katsoi kysyvästi ritariin.
"Nyt hän on kiinni!"
"Elääkö hän?"
"Vielä hän elää!"
"Pakottakaa hänet tunnustamaan! Minä tahdon olla läsnä."
"Ettehän te jaksa!"