"Ei ollut aivan ilmankaan, koska linnaan laitettiin suuret illatsut, ja niihin kutsuttiin kaupungin ylhäisimmät porvarit, samoin Sigbrit ja hänen tyttärensä…"
"Sigbrit?" huudahti Svante Niilonpoika.
"Hän lienee hollannitar syntyään ja elätti itseään pienellä leipomaliikkeellä."
"Hänen tyttärensä…?"
"Nimeltään hän on Dyveka! 'Pikku kyyhky' tulee nokkimaan monet jyväset vainioiltamme."
"Kertokaa edelleen!"
"Hän tuli äitineen mukaan pitoihin. Prinssi ei voinut saada silmiään kääntymään pois kauniista tytöstä. Todellisuus vastasi hänen kuulemaansa. Hän koetti illan kuluessa salata tunteitaan, mutta ennenkuin illatsu oli lopussa, tiesivät kaikki, että hollannitar oli hurmannut prinssin tykkänään."
"Seuraus oli selvä?"
"Tyttö lienee tosiaankin tehnyt estelyitä, mutta äiti tasoitti vastukset. Molemmat seurasivat prinssiä Osloon, mihin hän nyt rakennuttaa heitä varten suurta upeaa kivitaloa."
"Näin tytön lapsena; hänestä lupasi tulla kauniimpi kuin äidistään."