"Siitä saamme kyllä pian selon." Ennenkuin apotti ehti sitä estää, oli piispa soittanut kelloa, joka vei apotin huoneesta munkkien huoneeseen. Minuuttia myöhemmin koputettiin ovelle.
Piispa heitti apottiin merkitsevän katseen ja antoi sen jälkeen päänsä painua alas rinnalleen.
"Sisään!" änkytti apotti.
Ovi aukeni ja kaksi päätä näyttäytyi.
"Sepäs kävi pian!" kuiskasi heistä toinen.
Tohtori Hemming näki apotin pelokkaan katseen ja kohotti päänsä vitkaan.
Munkit vetääntyivät kauhistuneina takaperin.
"Väkevä viini on käynyt päähäni", sanoi piispa. "Tahdon kuitenkin tyhjentää pikarini, mutta teidän molempain täytyy tehdä minulle seuraa, koskei apottinne jaksa sitä tehdä."
Munkit katsoivat kummissaan viimeksimainittuun.
Apotti parka oli kerrassaan surkean näköinen. Huulet olivat alkaneet sinertää, hän värisi vilusta ja saattoi vaivoin pysyä pystyssä.