Elli. Mitä tunnoton! Etkö paremmin osaa kunnioittaa sellaista oppinutta. Etkö tiedä, hän on koko pereen kunnia. Hyvä herra poikani, elkää suuttuko tuollaiseen tölvänään.
Putronius. Tärkeimmiä asioita mietteissäni tuo importunissimus ja audacissimus Juvenis minua hämmentää. Se ei ole lapsen leikkiä noita Transcendentilibussia koskea.
Sipri. Elkää pahastuko, herra poikani, se ei pidä enää koskaan tapahtuman. Minua pelottaa te olettaki liian pikaiset. Oppineet eivät suvatsekaan monta kolausta. Kun kanttoriki kerran suuttu, hän oli vihoissaan kolme päivää.
Putronius; Onko häänki oppinut?
Sipri. Se maar on: minun muistain ei pitäjässä ole sellaista laulajaa ollut.
Putronius. Voipi hän siksi olla oppimaton.
Elli. Ei poikani! Kuinka niin, koska hän saarnnaki niin ankarasti meillä käydessään.
Putronius. Se ei merkitse mitään, äitiseni. Sellaiset saarnaajat lukevat ulkoa päin oppineitten kirjoja, joita eivät itsekkään ymmärrä, äitiseni; Mutta pankaa heitä kiistämään minun tavallani, niin näätte heiän opit. Minä voin latinaksi kiistää mitä asiata tahansa, Sanoisko ken: tuo pöytä on kissa, niin senki puollustaisin; tai sanoisi, tuo kynttelijalka on hevonen, niin senki todistaisin. Niin olen monen monituisesti tehnyt. Kuulkaapas isäseni, uskoisittako sitä, ken vahvasti juo tulee autuaksi?
Sipri. Paremmin uskon sen tulevan onnettomaksi. Sehän se vie mielen sekä tavaran.
Putronius. Minä päätän hänen autuaksi. Qvicunqve bene bibit, bene dormit. Ei, vaan te ette ymmärrä latinaa, se on suomeksi, joka hyvästi juo, se hyvästi makaa, eikö se ole tosi?