Elli. Kuin suatset. Vaan Sipri, jos panisimme Jaakonki kouluun?
Sipri. Ei eukkoseni! välttää yhdelläki. Tarvitsemmahan toisen kotonaki. Jaakko on uuras raataja, hän tarvitaan tilalla. Katso, tuossa hän tuleekki!
Viides kohtaus.
Jaakko. Sipri. Elli.
Jaakko. Ha, ha, ha, ha, ha! Tuo veljeni voi olla oppinut, vaan ompa hän suuri äimäki.
Elli. Sinä kelvoton! sanotko nyt veljeäsi äimäksi?
Jaakko. Miksikäs häntä kutsuisin, äitiseni! Kun sataa niinkuin astiasta kaataisi, ja hän kannattaa minulla nuttuansa.
Sipri. Etkö voinut hänelle sanoa: Herra! nyt sataa, suatsette ottaa nutun päällenne?
Jaakko. Minusta on se vähän outo, isäseni! sellaiselle, jota vanhempansa niin paljon ovat koulututtaneet viisauteen ja käytökseen, rankkasateella muistuttaa: herra, nyt sataa, ottakaa nuttunne! Tiesihän sen itsekki, koska sade varmaan kasteli hänen paitaa myöten.
Sipri. No kannoitko sinä nuttua koko matkan?