Elli. Mikä konna! Vaan nyt laitan lukkaria ja ryöstövoutia kutsumaan, ennenkun poikani tulee.
Kolmas Näytelmä.
Ensimäinen kohtaus.
Sipri. Elli. Putronius.
Elli. Poikani viipyy kauvan. Soisin hänen tulevan ennenkun vouti menee pois; hän halajaa häntä puhutella. Vaan tuossapa hän jo tuleekki, terve tulemastanne, potkani. Nikodemus varmaan oli hyvillä mielin tavata sinun terveenä?
Putronius. Minä en tavannut Nikodemusta enkä tytärtänsä.
Elli. Kuin, mikä siinä oli esteenä?
Putronius. Ikään kun olin ovea aukasemassa, tuli vastaani eräs matkaaja herra, tuttujani Helsingistä, jonka keralla sain puhelemaan oppineita asioita, joissa kiivastuimme niin, että unoutin koko kylänkäyntini. Suoraan sanoen hän oli olevinaan oppinut, mutta on siitä kaukana. Sillä näätte, hän sanoa pölläytti minulle lectissimus et doctissimus, joka on…
Elli. Mikä hölmö! vaan etkö ollenkaan tavannut Nikodemusta? Hän varmaan pahastuu kun tietää niin tehneesi.
Putronius. Sitä en voi auttaa. Liisa on kyllä minulle rakas vaan Metaphysica ja Logica ovat minulle rakkaammat.