Putronius. Nimeni on Putronius.
Korppeliin. Herra Putronius, suokaa anteeksi. Muinon vouvin hevoispoikana ollessani kävin Helsingissäki, ja silloin sielä oli ihmisiä jotka sanoivat maan olevan ymmyrjäisen, ja näyttivät minulle sellaista puupalloa jota sanoivat maapallon kuvaksi. Vieläkö sielä on nytki niitä jotka luulevat maan ymmyrjäiseksi? Täällä sitä ei kukaan uskoisi; kuinka voisi se olla ymmyrjäinen, kun se näyttää ihan littiälle?
Putronius. Se on siksi, kun maa on niin suuri, ettei sen ymmyrjäisyyttä voida keksiä.
Korppeliin. Se on tosi, maa on kyllä suuri, se on pian toinen puoli maailmasta. Vaan kuulkappas herra! Montako tähteä menisi yhteen kuuhun?
Putronius. Kuuhun? Kuu on tähden rinnalla kuin Likolampi tuon Ladogan meren vieressä.
Korppeliin. Ha, ha, ha! Nuo oppineet eivät ole oikeat päästä. Olen kuullut niitäki jotka sanovat maan pyörivän ja auringon seisovan; ettehän sitäki uskone?
Putronius. Sitä ei enää kukaan ymmärtäväinen epäile.
Korppeliin. Hahaha! Jos maa juoksisi, niin voisimmehan toisinaan pudota nurinniskojamme sen mänössä?
Putronius. Kulettehan te veneellä menemättä nurinniskojanne.
Korppeliin. Vaan pyörivänhän te sanotte maan. Jos vene niin pyörisi niin ihmiset puuskahtaisivat veteen.