Korppeliin. Hän myös todisti maan ympyräiseksi.
Luutnantti. Se ei koske minuun; vaan näyttääkö hän urholliselle?
Korppeliin. Hän voisi heittää henkensä yhen puustavin tähen, jonka hän kerran on sanonut.
Luutnantti. Herra Komsarjus! Niin kuin kuulen tulee hänestä aika sotamies.
Korppeliin. Kuinka Luutnantti hänen sotamieheksi saa? Hän on Majisteri.
Luutnantti. Se ei tee mitään. Jos hän tekee ihmisiä lampaiksi, häriksi ja kukoiksi niin minä koettelen kerran tehä Majisterin sotamieheksi.
Korppeliin. Sen soisinki. Minä nauraisin kuollakseni.
Luutnantti. Olkaa vaan vait, Komsarjus! kun me panemme päämme yhteen niin sellaiset asiat eivät enää ole mahdottomat. Vaan tuossa tulee joku, hänkö se on?
Korppeliin. Niinpä onkin. Minä pistäien ulos, ettei hän minusta rupeisi mitä luulemaan.
Toinen kohtaus.