Oldfuks. Se on liian nöyrästi, mamseli! Minun käteni on wähän likainenkin.
Nilla. Eikö mitä! se on kallis käsi, joka ansaitsee useampiakin suutelemisia.
Leonora. Ettekö halweksi tätä sormusta, pitääksenne sitä minun tähteni?
Oldfuks. Ei, rouwa kulta! minä en ota mitään antimia teiltä.
Leonora. Ottakaa, herra kulta! Minä katson sen ystäwyyden merkiksi teiltä, älkää halweksiko sitä, pyydän nöyrimmästi.
Nilla. Oi herra kulta! tehkää toki rouwalle sellainen mielihywä.
Oldfuks. No, minä otan sen, ett'en pahoittaisi rouwan mieltä.
Nilla. Oi hywäinen aika! Ollapa minullakin jotakin hywää lahjoittaakseni teille. Ettekö halweksi tätä muistorahaa, jonka minä olen perinyt wanhemmiltani?
Oldfuks. Sääli olisi ottaa teiltä perintöosaanne.
Nilla. Herra kultaseni! minä en laske teitä, ennenkuin otatte sen.