Pernilla. Joko siis herra nyt on syönyt?
Bielgeschrey. Eihän minulla ole koskaan aikaa syödä tarpeekseni, Pernilla! Juokse kirjoittajain tykö ja kysy, ovatko saaneet kirjeet käärityiksi.
Pernilla. Tässä tulee palvelija ja kohtaa minun juuri ovessa, tuoden kirjettä herralle.
(Oldsur antaa kirjeen ja menee takasin).
Bielgeschrey. Pernilla! kun joku tulee ja tahtoo minua puhutella, niin sano, että tahdot kysyä olenko kotona. Niinhän kaikki palvelijat tekevät mahtavain taloissa.
Pernilla. Muutamat ovat niin hävyttömät, että tukkeuvat suoraan sisälle. Mutta koska herra niin tahtonee, älköön myöskään kurkistelko sieltä akkunasta, niinkuin herralla on tapana. Sillä tuonoin näki joku mies herran akkunassa, ja tavaten minun kadulla, sanoi: "tervehdi herraasi ja sano, että kun hän vasta menee ulos, niin ottakoon päänsä mukaansa; sillä pään minä näin akkunassa". Muutamilla saattaa olla tärkeitä asioita, herra, eivätkä saata sanoa palvelijoille mitä tahtovat.
Bielgeschrey. Se on kyllä totta, mitä sanot, mutta minun täytyy lukea tämä kirje. (Lukee). Lempo vieköön! Mitä tuhannen täytistä tämä on? Tuo Leander, joka oli täällä aamulla, kirjoittaa minulle, että koska hän on kuullut, että minä olen antanut toiselle tyttäreni, joka enneltään on kihlauksissa hänen kanssansa, kuten hän sanoi saavansa toteen useista tyttäreni kirjeistä, joissa hän valalla vannoen velvoittaa itsensä rakastamaan häntä eikä ketään muuta, niin ei minun pidä ottaa pahakseni, jos hän panee viimeistä kihlausta vastaan, ja vetää asiansa maan oikeuden eteen, lain tuomittavaksi.
Pernilla. Noh, mitä se on? Nyt purkaa mamseli taas hänen kanssansa, sanoen sellaiseen kihlaukseen ei olevan isän suostumusta, ja kun hän sellaista suostumusta ei ole ennättänyt saada, niin menee asia itsestään mitättömäksi. Kuitenkin on herralle hyvin harmittava seikka tulla sekaunneeksi käräjä-asiaan; vaikka sillä voitatte, menee teiltä kumminkin hyvä joukko aikaa hukkaan.
Bielgeschrey. Minä tulen hulluksi tätä ajatellessani. Mitä sinä neuvot minua tässä tekemään?
Pernilla. Minä neuvoisin herraa ensin kirjoittamaan hänelle ja nuhtelemaan häntä tavattomasta aikeesta ja pelottamaan häntä aloittamasta käräjänkäyntiä, ja sitten neuvottelemaan hyvän asian-ajajan kanssa.