Pernilla. Minusta näytti, että herra käski sen tulla tänne takasin puolenpäivän jälkeen.
Bielgeschrey. Sitä minä en muista, siinä minä tein hullusti.
Pernilla. Eihän se estä herraa; saapihan se sill'aikaa puhua mamselin kanssa. Kyliähän minä sanon syitä herran edestä.
Bielgeschrey. Niin saanen siis kirjoittaa kirjeeni.
Pernilla (hiljaan). Tulkoon nyt herra puukhollari, milloin tahtoo, minulla on voitto käsissä. (Roikutetaan). Mutta nyt kolkutetaan, jopa luulen että se on hän.
Seitsemäs kohtaus.
Oikea puukhollari. Pernilla. Bielgeschrey.
Puukhollari. Minä tulen tänne puheen jälkeen, isäni Eerik Matinpojan ja herra Bielgeschreyn välillä, teitä tytärtä, kaunista mamselia kosioimaau.
Pernilla. Te erehdytte, herra puukhollari, minä olen piika, mamseli saapi kohta kunnian tulla tänne.
Puukhollari. Se on minulle kunniaksi ja hänelle häpeäksi. Mutta enkö minä saisi ensin puhutella herraa!