Bielgeschrey. Minun tyttäreni on syntynyt tässä kaupungissa, on nyt kahdennellakymmennellä vuodella, ja ylkämies — — —
Leander. Kyllä minä sanon ne asiat itsestäni.
(Notarius kirjoittaa sen jälkeen kuin Leander hiljaan sanoo hänelle).
Korsits. Minä vakuutan herralle, veljeni pojan Pekan tulevan teille kuuliaiseksi vävyksi, joka hyvämielisesti tahtoo olla avullisena kalkissa toimituksissanne.
Bielgeschrey. Siksi olenkin ottanut hänen ennemmin kuin useita hyviä nuoria miehiä, varsinkin muuanta lieto herraa, jonka kanssa hän puolittain, minun luvattani, oli mennyt kihlauksiin, sama veinari on tänä päivänä uhannut minua oikeuden käymisellä, siksi olen kiirehtinyt avioltittokirjaa päättämään.
Korsits. Herra lanko on tehnyt siinä oikein; hän saapi nyt pitkän nenän.
Pernilla. Voi, suosiollinen herra! Olisi minulla nöyrimmästi pyydettävää teiltä.
Bielgeschrey. Mitä se on, Pernilla! Sinä tiedät, että minä teen vaikka mitä sinun tähtesi; sillä sinä olet palvellut minua uskollisesti ja rehellisesti. Entä kuin sinäkin tahtoisit miehen?
Pernilla. En, suosiollinen herra! Ei ole se minulle, vaan tuolle
Madlena raukalle.
Bielgeschrey. Jos se olisi pois koko talosta. Ei se ole minun syyni, ett'ei hän ole naituna. Enhän minä saata väkisen vetää miestä kenellekään lautaan. Joskus olen miettinyt kosioida hänelle miestä sieltä tahi täältä, mutta aina ovat toimitukset estäneet minun siitä.