Bielgeschrey. Ja te, Madlena, ettekö te ole Madlena?
Madlena. Olen, herra!
Bielgeschrey. Ja sinä, tyttäreni, etkö sinä ole naitu Pekka
Eerikinpojalle, puukhollarille.
Leonora. Suokaa anteeksi, pappa kulta, minä olen tullut naimiseen
Leander Jeronimon pojan kanssa.
Bielgeschrey. Aa!… ja te, Madlena! Eikö se ole kutsuja, jonka te olette saanut?
Madlena. Suokaa anteeksi, herra, se on puukhollari. (Bielgeschrey istuu ja miettii). Eerikki Matinpoika (Leonardille). Herra, teidän veli hyvänne on kokonaan tullut pyöräpäiseksi. Lähetetään sana lääkärille; sillä eihän tuo tunne yhtäkään meistä!
Leonard. Minä olen vallan hämmästyksissäni kaikesta tästä? En usko muuta, kuin että tässä on joku ilve-petos.
Bielgeschrey (hypäten tuolilta). Minä olen Alexander Magnus ja te kaikki muut veinaria, jotka tapan, paikalla.
(Ottaa tuolin käteen ja rupeaa niitä ajamaan. Leonard lyöpi
kätensä hänen ympärilleen ja panee hänet istumaan).
Leonard. Rakas veljeni! Ettekö tunne minua?