JEPPE. En minä ole mikään parooni, voin vaikka valallani vannoa, etten ole parooni. Sillä mikäli muistan, olen minä Jeppe Niilonpoika, paroonin alustalainen. Lähettäkää noutamaan eukkoni tänne, niin saatte kuulla sen; mutta älkää antako hänen ottaa mestari Eerikkiä mukaansa.
EERIK. Jopa nyt jotakin! Mitä tämä merkitsee? Herra ei varmaankaan ole vielä valveilla; sillä eihän hänellä koskaan ole ollut tapana näin ilveillä.
JEPPE. Olenko valveilla vai nukuksissa, sitä en voi sanoa; vaan sen tiedän ja sen sanon, että olen paroonin alustalaisia ja että nimeni on Jeppe Niilonpoika enkä ole ikinä ollut parooni enkä kreivi.
(Eerik on tullut takaisin ja tuonut pesuvettä, jota Jeppe juopi.
Käsiliinaa seisoo tarjoomassa eräs palvelija, panee kaikki
tuolille ja juoksee lääkäriä noutamaan.)
KAMARIPALVELIJA. Eerik! Mitähän tämä merkitsee? Pelkään että herramme on kääntynyt äkkiä sairaaksi.
EERIK. Minä luulen, että hän kävelee unissaan, sillä tapahtuuhan usein, että ihmiset nousevat sängystä, pukevat päällensä, syövät, juovat ja puhelevat unessaan.
KAMARIPALVELIJA. Ei se sitä ole, Eerik. Minä huomaan, että hän hourii taudin kourissa. Juokse heti hakemaan pari lääkäriä — — Armollinen herra, karistakaa semmoiset houreet päästänne. Muutoin te säikytätte koko hovin. Tunnetteko minua, armollinen herra?
JEPPE. En tunne itseänikään, kuinka sitten saattaisin muita tuntea?
KAMARIPALVELIJA. Voi voi! Pitääkö minun todella kuulla semmoisia sanoja armollisen herrani suusta ja nähdä hänet tuollaisessa tilassa? Voi onnetonta taloanne, jota tällaiset noitien juonet kohtaavat! Ettekö muista, herra parooni, mitä eilen teitte, kun olitte metsällä?
JEPPE. En ole ikinä käynyt metsällä, vielä vähemmin harjoittanut salametsästystä, sillä tiedän, että semmoisesta rikoksesta pannaan mies pakkotyöhön. Ei yksikään ristisielu voi koskaan todistaa, että minä olisin ampunut yhtäkään jänistä paroonin mailta.