(Jeppe juo ja irvistelee.)
JEPPE. Se on vähän hapanta. Pankaa siihen hiukan mettä sekaan, niin sitä tulee hyvää, sillä minä pidän paljon makeasta.
KAMARIPALVELIJA. Tässä on kanaria-sektiä, jos suvaitsette maistaa.
JEPPE (Juo.) Kas se kelpaa. Antakaa soida, pojat! (Joka kerta kun hän ryyppää, toitotetaan torviin.) Hei pojat! Kaatakaa vielä lasillinen siitä kanaljan säkistä, kuuletteko? (Juo.) Mistä sinä olet saanut tuon sormuksen sormeesi?
SIHTEERI. Sen on herra parooni itse minulle lahjoittanut.
JEPPE. Sitä en muista. Anna se minulle takaisin, luultavasti lahjoitin sen sinulle juovuspäissäni. (Katselee sitä.) Eihän tällaisia sormuksia noin tuostaan ilmaiseksi anneta. Tahdonpa nähdä, mitä muuta te sitte olette saaneet. Palvelijalle riittää, kun hän vaan saa ruuan ja palkan. (Nousee.) Voin vannoa, etten muista antaneeni teille mitään erikoisia lahjoja ja miksipä niin olisin tehnyt? Maksaahan tämä sormus toistakymmentä riksiä. Ei niin, te vekkulit! Ei niin! Te käytätte väärin herranne heikkouksia ja humalahetkiä. Juovuspäissäni olen valmis antamaan vaikka ainoat housuni. Mutta kun olen selvinnyt pohmelosta, vaadin lahjani takaisin. Muuten saisin tulisen saunan Nillani kourasta. Mutta mitä minä lörpöttelen. Nyt johtuivat taas mieleeni entiset hullut mietteet ja unohdinpa, kuka minä olen. Kaada minulle vielä lasillinen kanaljan säkistä. Antakaa paukkaa, pojat! (Torvet soivat taas.) Pankaa nyt mieleenne, miehet, mitä minä sanon, ja seuratkaa sitä tarkoin tästälähtien. Jos minä joskus iltasilla humalapäissäni lahjoitan teille jotakin, niin tuokaa se heti aamulla takaisin. Sillä kun palvelijat saavat enemmän kuin he syömällä kuluttavat, pöyhistyvät he liiaksi ja alkavat niskoitella isäntäväelleen. Paljonko sinulla on palkkaa?
SIHTEERI. Te olette aina antanut minulle 200 riksiä vuodessa.
JEPPE. Piru sulle vast'edes antakoon 200 riksiä, vaan en minä. Mitä hiton hyötyä sinusta on 200 riksin edestä? Minun täytyy itseni tehdä työtä kuin härkä ja puida riihtä aamusta iltaan, ja tuskin ansaitsen — — Nyt tulevat taas nuo kirotut talonpojan-houreet päähäni. Anna minulle vielä viiniä. (Hän juo taas ja torvet soivat.) Kaksisataa riksiä! Sehän on suorastaan isännän nylkemistä. Kuulkaa, veitikat! Tietkää, että kun olen syönyt, aion vetää teistä joka toisen miehen hirteen tuossa pihalla. Minä näytän teille, ettei minun kanssani ole hyvä kujeilla raha-asioissa.
KAMARIPALVELIJA. Me annamme teille takaisin kaikki, mitä olemme teidän armoltanne saaneet.
JEPPE. Niin, niin! Teidän armonne ja teidän armonne! Pokkuroiminen ja hännän heiluttaminen ei tähän aikaan paljon maksa. Te tahdotte syyhyttää minun suutani noilla alituisilla "teidän armoillanne", kunnes saatte kynityksi viimeisenkin äyrin kukkarostani, silloin kyllä jäykistyy niskanivelenne. Kieli kyllä laulaa "teidän armonne", mutta sydän nauraa "teidän narrinne." Teillä on toista kielessä ja toista mielessä. Te palvelijat teette niinkuin Abner, joka tuli ja tervehti Rolandia, sanoen: "Terve sinulle, veljeni!" ja samassa iski tikarin hänen rintaansa. Uskokaa minua, Jeppe ei ole mikään narri.