JEPPE. Etkö sinä sitten ole vouti?
VOUTI. Olen kyllä, teidän armonne.
JEPPE. Ja vielä sinä kyselet, miksi sinut hirtetään.
VOUTI. Olenhan minä palvellut teidän armoanne niin uskollisesti ja rehellisesti ja ollut niin ahkera ammatissani, että teidän armonne on aina kehunut minua parhaaksi palvelijakseen.
JEPPE. Kyllä olet ollutkin ahkera ammatissasi, näkeehän sen jo hopeisista napeistasi. Paljonko sinulla on palkkaa?
VOUTI. Viisikymmentä riksiä vuodessa.
JEPPE (Kävelee edestakaisin.) Viisikymmentä riksiä vuodessa! Heti paikalla hirteen!
VOUTI. Armollinen herra! Eihän vähempää voi maksaa koko vuoden raskaasta työstä.
JEPPE. Senpä vuoksi sinut hirtetäänkin, kun et saa enempää kuin 50 riksiä. (Seisahtuu voudin eteen.) Sinulta riittää rahaa takin hopeanappeihin, hienoihin hihansuuröyhelöihin, silkkisiin peruukinnauhoihin ja sinulla on ainoastaan 50 riksiä vuodessa. Täytyyhän sinun silloin varastaa minulta miesparalta, sillä mistä muualta se kaikki sitten tulisi?
VOUTI (Polvillaan.) Anteeksi, armollinen herra! Säästäkää minua toki vaimoparkani ja alaikäisten lasteni turvaksi!