Ensimäinen kohtaus.
JEPPE (Makaa entisessä talonpoikaisessa puvussaan rikkatunkiolla, herää ja huutaa:) Hoi sihteeri, kamaripalvelijat, lakeijat! Vielä lasillinen kanaljan säkistä!
(Katselee ympärilleen ja hieroo silmiään kuin ennenkin, puristelee päätään ja saa vanhan leveäreunaisen hatun käsiinsä, hieroo silmiään ja kääntelee hattuansa kaikilta puolilta, tarkastelee pukuaan ja huomaa olevansa entisellään ja alkaa puhua:)
Kuinka kauan oli Abraham paratiisissa? Hohoi! Nyt huomaan surukseni kaikki olevan taas entisellään. Tunnen vanhan vuoteeni, mekkoni, napalangon-lakkini ja itseni. Tämä on toista, Jeppe parka, kuin kallistella kanaljansäkistä täytettyjä kultaisia maljoja ja istua pöydässä, kun lakeijat ja sihteerit seisovat tuolin takana passaamassa. Hyvä ei valitettavasti kestä koskaan kauan. Ho-hoi, että minun, joka äsken ikään vielä olin semmoista herraa, pitää nyt tyytyä näin kurjaan tilaan. Komea sänkyni on muuttunut rikkatunkioksi, kultakirjainen myssyni nukkavieruksi napalangon-lakiksi, lakeijani porsaiksi ja minä itse astunut armollisen herran asemasta kurjaksi talonpojaksi jälleen. Luulinpa herätessäni näkeväni sormeni täynnä kultasormuksia, mutta niissä on [suoraan sanoen] toisenlaista kultaa koristeena. Aioin vetää palvelusväkenä tilille, vaan nyt saan itse panna selkänahkani parkittavaksi, kun kotiin pääsen ja joudun tekemään asioista tiliä akalleni. Luulin herätessäni tarvitsevani vaan koukistaa käsivarttani tarttuakseni kanaljansäkistä täytettyyn lasiin, vaan sain suoraan sanoen sianp… sormiini. Niin, niin Jeppe parka! paratiisin elämä ei kestänyt kauan ja ilosi sai pikaisen lopun. Vaan kukaties sama onni voi kohdata minua uudelleen, jos heittäydyn vielä hetkiseksi levolle. Suokoon taivas, että se minulle tapahtuisi — — että pääsisin paratiisiin takaisin.
(Laskeutuu jälleen nukkumaan.)
Toinen kohtaus.
NILLA. JEPPE.
NILLA. Olisikohan Jeppeä kohdannut jokin onnettomuus? Mitä tämä oikeastaan on? Hän on joutunut paholaisen pauloihin tai sitten hän istuu kauniisti kapakassa — niinkuin pahemminkin pelkään — ja ryypiskelee rahat suuhunsa. Olinpa hullu, kun uskoin sille rentulle 12 killinkiä yhdellä kertaa. Vaan mitä näen? Eikö hän kuorsaa tuossa rikkatunkiolla? Voi minua poloista, jolle on annettu semmoinen elukka mieheksi! Mutta sen saat maksaa selkänahallasi.
(Hiipii hiljaa Jepen luo ja peittoaa häntä
mestari Eerikillä selkään.)
JEPPE. Voi voi, auttakaa, auttakaa! Mitä tämä? Missä olen? Kuka olen?
Kuka minua pieksää? Miksi minua piestään? Hei!