KAKSI ASIANAJAJAA. TUOMARI. JEPPE.
(Tuomari tulee toisen asianajajan kanssa sisään ja istuu tuolille. Jeppe tuodaan tuomioistuimen eteen, kädet selän taakse sidottuina. Ensimäinen asianajaja astuu esiin ja lausuu seuraavan kanteen:)
ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä on se mies, herra tuomari, jonka me todistajat näimme tunkeutuvan paroonin taloon, tekeytyvän sen isännäksi, esiintyen paroonin vaatteissa, ja komentavan hänen palvelijoitansa kuin tyranni. Ja koska tämä on ennen kuulumattoman julkea teko, niin vaadimme paroonin puolesta, että miestä erityisellä tavalla ankarasti rangaistaan, muille väkivallantekijöille varoittavaksi ja peloittavaksi esimerkiksi.
TUOMARI. Onko se totta, mistä sinua syytetään? Sano suoraan, mitä sinulla on puolustukseksi mainittavaa. Sillä emme tahdo tuomita ketään ilman kuulematta.
JEPPE. Voi minua poloista! Mitä nyt sanoisin! Tunnustan ansaitsevani rangaistuksen. Mutta vaan siitä syystä, että join ne rahat, joilla minun olisi pitänyt ostaa saippuata. Tunnustan myöskin, että olen äskettäin ollut eräässä linnassa, mutta kuinka sinne tulin ja millä kurilla sieltä taas takaisin pääsin, siitä en tiedä mitään.
ENSIM. ASIANAJAJA. Nyt, herra tuomari, kuulette sen hänen omasta suustaan, että hän on juonut itsensä humalaan ja humalapäissään tehnyt kerrassaan kuulumattoman pahantyön. Nyt on vaan ratkaistava, voiko niin suuri pahantekijä puhdistaa itseään rikoksesta viittaamalla juopuneeseen tilaansa, jossa hän sen teki. Minun mielestäni ei. Sillä siinä tapauksessa ei huoruudesta eikä miesmurhastakaan voitaisi rangaista, jokainen hakisi silloin semmoisia verukkeita ja väittäisi rikoksen tapahtuneen viinan vaikutuksesta. Ja vaikkapa hän voisi todistaakin olleensa juovuksissa, ei se hänen asiaansa paranna. Sillä laissa sanotaan: Kukin vastatkoon selvänä siitä, mitä hän on viinapäissään rikkonut. Kaikkihan muistavat, kuinka muuan semmoinen pahantekijä yksinkertaisuudessaan tekeytyi suureksi herraksi; vaan hänen yksinkertaisuutensa ja typeryytensä ei voinut pelastaa häntä kuolemasta. Sillä rangaistus on olemassa vaan muille varoitukseksi. Kertoisin koko jutun, ellen pelkäisi viivyttäväni sillä oikeuden istuntoa.
TOINEN ASIANAJAJA. Kunnioitettava herra tuomari! Tämä asia on minusta niin kummallinen, etten saa sitä mahtumaan päähäni, vaikka todistajia olisi vielä enemmän. Yksinkertainen talonpoikako tunkeutuisi paroonin hoviin ja pukeutuisi itse herraksi, vaikka ei pysty jäljittelemään hänen muotoaan ja käytöstään? Kuinka hän saattoi päästä paroonin makuukamariin, kuinka hän saattoi pukeutua herran vaatteisiin, niin ettei kukaan sitä huomannut? Ei, herra tuomari! Näkeehän sen, että se on vaan tuon miesparan vihamiesten omaa keksintöä. Toivon senvuoksi, että hänet vapautetaan.
JEPPE (Itkusilmin.) Jumala siunatkoon sinun kieltäsi! Minulla on palanen purutupakkaa housun taskussa, jos saan tarjota. Se kelpaa kyllä kunnon miehen poskeen pantavaksi.
TOINEN ASIANAJAJA. Pidä vaan tupakkasi, Jeppe! En puhu puolestasi lahjojen ja antimien vuoksi, vaan pelkästä kristillisestä lähimmäisrakkaudesta.
JEPPE. Anteeksi, herra prokuraattori! En olisi luullut teidän joukossanne olevan yhtään niin rehellistä miestä.