Pernilla. Oi, oi, hyvä neiti! Älkää toki noin puhukokaan. Jos häneltä vaikka suun kiinni neuloisi, niin kyllä hän vielä nenänsäkin kautta oppisi lörpöttelemään.
Leonora. No, jätä nyt se asia sikseen ja sano minulle suoraan mitä se Leonard herra tarkoitti.
Pernilla. Hän joutui ihan epätoivoon, kun hän kuuli, että neiti aikoo mennä naimisiin, sillä hän on jo kokonaisen vuoden teitä rakastanut.
Leonora. Minä kummastelen, kuinka hän rohkenee tuollaisia puheita tuoda esille.
Pernilla. Mutta miksi te huokailette niin syvästi?
Leonora. Se ei ole totta; minä en mitään huokaillut.
Pernilla. Kas, nyt te taas huokasitte!
Leonora. Pernilla! Jätä minut rauhaan!
(Menee nenäliina silmillään.)
Pernilla. Tottamaar! Hänellä oli kyyneleet silmissä. Jaa, minä huomaan kyllä, että jos se vaan hänestä riippuisi, niin mieluummin toki hän herra Leonardin ottaisi. Mutta apteekkari huutaa, täytyy mennä sisälle.