Gunild. Kas! siinä poikani itse, jos herra apteekkari tahtoo häntä puhutella.
Gilbert. Ei, ei, minulla ei ole nyt aikaa. Sanokaa te vaan hänelle, mitä minä jo sanoin.
(Menee.)
6:des kohtaus.
Mestari Gert. Gunild.
Gert. Mihin apteekkarilla oli sellainen kiire, äiti?
Gunild. Niin, kuulehan nyt poika. Tällä kertaa vielä sain hänet leppymään, vaikkakin suurella vaivalla, sillä hän luulee, että hänen kanssaan vaan ilveillään. Nyt siitä on jo enemmän kuin kaksi kuukautta, kun naimisesta päätettiin, eikä ollut enää muuta jälellä, kuin puhua vaan asiasta itse tytölle. Mutta päivä toisensa jälestä on mennyt hukkaan sinun kirottuun lörpötykseesi, joka ei ole killinginkään arvoinen. Luuletko sinä, että ihmiset siitä välittävät, mitä sinä teit Kielin matkallasi, kuinka monessa kapakassa sinä kävit, kuinka monen tytön polvia sinä joka kapakassa kutkuttelit ja kuinka monta piipullista tupakkaa sinä matkallasi poltit, — Kyllä tässä kylässä on niin monta ihmistä, jotka ovat kulkeneet paljon kauvempana maailmassa, kuin sinä. Anders Kriston poika esimerkiksi on jo kolme, neljä kertaa kulkenut Portot ja Pariisit, Ranskan maalla ja vielä jossain kaukana Neappelissa tai missä hiiden pelissä lie ollutkaan, mutta ei läheskään niin paljon kerskaile matkoistaan.
Gert. Ne, jumaliste, ei olekkaan mitään tusinajuttuja, mitä minä Kielin matkastani kerron, vaan päinvastoin sellaista, joka todellakin ansaitsee kuulemista. Tahtooko äiti kuulla, niin minä kerron lyhykäisesti matkastani.
Gunild. Mene hiiteen loruinesi! Pois, ja toimita asiasi, tai sano suoraan ettei sulla ole halua siihen, niin siitä kerrankin päästään; mars matkaan!
(Menee.)